in english

Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Kirkko

• Thulé, Anders 1860
• 9 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Sund oli yksi Krimin sodan näyttämö. Englantilainen laivasto räjäytti kirkon lähistöllä sijaitsevan Bomarsundin linnoituksen vuonna 1856 ja jatkoi sen jälkeen kohti pohjoista. Seurakunta uskoi kuitenkin parempaan tulevaisuuteen ja tilasi uudet urut pian dramaattisten tapahtumien jälkeen. Kuninkaankartanon vuokraaja Wikström lahjoitti osan urkujen hinnasta.

Sundin kaksilaivainen, Johannes Kastajalle omistettu kirkko on rakennettu 1300-luvulla.

Anders Thulén yksisormioiset urut valmistuivat vuonna 1860. Jens Alexander Zachariassen laajensi soittimen 1915 hellävaraisesti kaksisormioiseksi niin, että vanhoihin rakenteisiin ei juuri koskettu. Nykyisin urut ovat soittokunnottomat. Niiden merkitys olisi suuri soittokuntoon saatettuna, sillä suurin osa Anders Thulén kirkkouruista on jo hävinnyt.

Ulkoasu

Uusgoottilaisesti koristeltu julkisivu kohoaa yli viiden metrin korkeuteen, ja jäsentyy kolmeen kenttään, joista keskimmäinen on suippokaaren muotoinen. Sen molemmin puolin on tasapäätteiset, kolmiokoristeiset kentät. Kaarikenttä jakaantuu kahteen pienempään suippokaareen. Kaikissa kentissä on symmetriset pilliryhmät. Fasadin koristeet ovat niukkoja ja yksinkertaisia.

Sundin urkujen julkisivun hahmo on jäljitettävissä pohjanmaalaiseen urkuhankkeeseen. Vähänkyrön kirkonarkistosta löytyi 1999 kauniisti väritetty piirustus, joka oli tehty paikallisen kirkon urkujen rakentamista varten, ja jonka oli allekirjoittanut arkkitehti Julius Basilier. Samalta ajalta on Anders Thulén kalentereissa merkintöjä neuvotteluista vähäkyröläisten kanssa, mutta ilmeinen urkuhanke kuitenkin kariutui. Valmis piirustus näyttää kuitenkin eläneen Thulé-suvun urkujenrakennuksessa, sillä ensimmäisenä Sundin, ja sen jälkeen useitten muitten urkujen fasadit aina 1880-luvulle saakka on muotoiltu Vähänkyrön piirustuksen hahmon perusteella.

Tekniikkaa

Fasadipillit ovat rakentajalleen tyypillisellä tavalla mykkiä, minkä vuoksi kaikki soivat pillit ovat ilmalaatikon päällä. Laatikko on heti fasadin takana ja soittopöytä on urkujen vasemmassa sivuseinässä. Ilmalaatikon alla on kaksi paljetta, joista alempi toimii syöttöpalkeena ja ylempi varastona. Poljin on sijoitettu urkujen oikean sivuseinän alaosaan.

Ilmalaatikko on kaksoisväliseinäinen, erittäin tukevasti tehty listelaatikko. Koneisto toimii hyvin lyhyillä velloilla ja rekisterikoneistokin on yksinkertainen, sillä listeitten päät ovat lähellä nuottilautaa, jonka alapuolelle rekisteritapit on rakennettu. Yksinkertaisuus ja selväpiirteisyys ovat luonteenomaisia piirteitä Anders Thulén tekniikalle.

Zachariassenin tekemä laajennus

Aika oli ajamassa Sundin urkujen ohi 1900-luvun alussa. Ratkaisuksi tuli laajentaminen toisella sormiolla ja yhdellä jalkioäänikerralla. Zachariassen teki laajennuksen pneumaattisin koneistoin. Vanhaan rakenteeseen ei juuri koskettu ja uudet osat sijoitettiin urkujen oikealle puolelle lähes näkymättömiin.

 Dispositio

Lisätietoja

Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä. Sibelius-Akatemia. Vammala 1994.

Pentti Pelto, Urut joita ei rakennettu. Vähänkyrön urkujen kirja. Vähäkyrö 2000.